Meditoinnista apua skitsofreniaan?

30.01.2014

Auttaako meditointi/joogaaminen skitsofreniaan? Osa väittää, että kyllä, ja osa ei, mutta mikä on teidän mielipide asiaan? Joogaaminen ja meditointi rauhoittaa ihmistä, joten eikö se voisi myös toimia rauhoittavasti skitsofreenikolle?

Hyvä kysyjä,

Jos hoidetaan vaikka tulehdusta, kukaan ei ajattele, että meditointi voisi olla antibiootin korvike. Skitsofrenia on paljon monimutkaisempi ilmiö kuin tulehdus. Skitsofreniaa pidetään aivosairautena, jossa tapahtuu hitaasti ilmenevää solukatoa keskushermostossa ja poikkeavaa toimintaa muutenkin. Jotain näyttöä on, että lääkehoito voisi hidastaa tuota prosessia ja auttaa oireiden hallinnassa. Siksi suositellaankin jo oireiden varhaisvaiheessa lääkehoitoa ja sitä pidetään muutenkin hoidon kulmakivenä, mutta se ei pelkästään riitä, vaan tarvitaan muutakin.

Ihminen ei ole kone vaan tunteva ja kokeva olento ja ympäristön kanssa pitäisi myös tulla toimeen. Tämänkaltaisissa asioissa voi terapia ja miksei meditointikin auttaa, jos asianomainen pystyy siihen keskittymään. Skitsofrenia nimittäin häiritsee kognitiivisia toimintoja laaja-alaisesti. Kognitiivisilla toiminnoilla ymmärretään aivojen niitä toimintoja, joita kuvataan informaation prosessointina ja siihen liittyy myös emootiot sekä havaitseminen. Skitsofrenia siis häiritsee suuresti sellaisia toimintoja kuin havaitseminen, tietoisuus, muisti, ajattelutoiminnot ja kieli. Toiminnanohjauksella tarkoitetaan sellaisia asioita, joilla nuo edellä mainitut voidaan yhdistää mielekkäällä tavalla, siten että monimutkaiset tehtävät onnistuvat ja itsenäinen elämä mahdollistuu. Vaikka me pidämme sellaista asiaa hyvin yksinkertaisena, kun joku sanoo, että mene kauppaan ja osta paketti kahvia ja muroja sekä katso onko hyviä tarjouksia, on se aika vaativa monia taitoja ja tiedollisia osia sisältävä tehtävä.  Jos kauppaan sitten lähtee vaikka polkupyörällä, pitää olla mielessä kartta, missä se kauppa sijaitsee ja miten sinne pääsee sekä pitää noudattaa liikennesääntöjä, ettei käy huonosti. Koko matkan pitää olla mielessä, mitä varten sinne kauppaan mennään. Kaupassa pitää osaa suunnistaa oikein ja tehdä valintoja ja jättää jotain valitsematta, vaikka tekisi mieli. Tarvitaan siis monenlaisia taitoja, tietoa ja ajattelukykyä näinkin yksikertaisessa asiassa. Jos toiminnanohjaus ei toimi, ei havainnot ja suunnitelma yhdisty ja asia ei tule hoidettua. Kognitiivisten toimintojen häiriintymisestä ja puutteista johtuu, että skitsofreniaa sairastava ei esimerkiksi ymmärrä, mitä suihkussa pitäisi tehdä, jos hänelle sanotaan: mene suihkuun. Hän voi siellä kyllä käydä, muitta ei peseydy. Vastaavia esimerkkejä löytyy paljon. Skitsofrenia voi olla oirekuvaltaan lievä tai vaikea tai siltä väliltä ja on yksilöllistä kuinka se vaikuttaa esim. kognitiivisiin kykyihin. Jos peruskapasiteetti on hyvä ja on ehtinyt saavuttaa koulutusta, voi selvitä paremmin kuin sellainen jolla lähtötaso on ollut heikompi.

Skitsofreniaa pidetään peruuttamattomana tautina, siihen ei tunneta täysin parantavaa hoitoa, mutta lääkehoidolla voidaan auttaa kovasti oireiden hallinnassa ja ilmeisesti se hidastaa haitallisia prosesseja aivoissa. Meditoinnin voi joku kokea mukavaksi, jos hänellä on kapasiteettia sitä harrastaa ja on siihen mieltynyt, kaikki eivät koe sitä omakseen. Vaikka lääkehoito on se keskeinen hoidon kulmakivi, eivät sitäkään kaikki potilaat koe tarpeelliseksi ja siksi tuleekin ajoittain ongelmia, koska potilaan oma mielikuva voinnistaan voi poiketa täysin siitä, miten ympäristö sen kokee. Syynä ei ole potilaan ilkeily vaan, vakavat puutteet kognitiivisissa toiminnoissa. Ehkä tämä selitys valaisee asiaa, että näin vaikeassa sairaudessa ei meditointi ole parantava, mutta joku voi siitä hyötyä, silloin kuin oireet eivät häiritse keskittymiskykyä. Liian suuria odotuksia ei kannata asettaa. Skitsofreniassa ahdistus voi liittyä taudin aiheuttamiin puutteisiin kognitiivisissa toiminnoissa ja vaikeimmissa muodoissa voidaan tilannetta helpottaa lääkehoidolla.

On ollut aikoja, että on ajateltu voitavan parantaa skitsofrenia pelkällä terapialla. Siinä on oletuksena ollut, että kyse on sairaudesta, jonka perussyyt ovat hankalassa vuorovaikutussuhteessa. Tämän mukaisesti syyllistettiin äitejä ja utopistisesti ajateltiin voitavan hoitaa sairautta ilman psykoosilääkkeitä. Lääkkeitä käytettiin kyllä, mutta rauhoittavia lääkkeitä eli bentsodiatsepiinejä ja niiden haitallisuudesta on viime vuosina saatu jo aivan riittävästi tietoa. Potilaat olivat pitkään sairaalassa ja hyötyivät kyllä intensiivisistä hoitosuhteista, mutta tauti jylläsi kaiken aikaa ja rauhoittavat lääkkeet sumensivat mielen. Nykyään ei ole enää pitkiä hoitoja ja pitäisi pärjätä omillaan jossain vaiheessa. Hoidossa tarvitaan edelleen terapiaa ja toimintaa sekä kaikkea, millä voidaan lieventää ja auttaa oireiden hallinnassa. Siinä saattaa olla apua jollekin jopa meditoinnista, mutta ei kaikille. Psykoosilääkehoito on edelleen hoidon kulmakivi.

Ystävällisesti,
Jorma Aarnio
psykiatrian erikoislääkäri

takaisin »