Miksi skitsofrenian oireet eivät hellitä hoidosta huolimatta?

13.02.2014

Olen oireillut koko ikäni. Olen nyt kohta 39-vuotias. Ensimmäinen sairaalajakso minulla oli tammikuussa 2002, jolloin olin todella huonossa kunnossa eikä minulla ollut silloin asuntoakaan. Olen ollut kuntoutustuella syyskuusta 2003 asti, ja skitsofreniadiagnoosin sain 2005. Olen käynyt kaikki nämä vuodet yksilökäynneillä (joka kolmas viikko 25 minuuttia), erilaisissa ryhmissä ja päiväsairaalassakin vuoden 2003-2004.

Miksi oireet (eli armeijan tarkkailun alla oleminen ja murhaamisyritysajatukset kaikenlaisine juoruiluluuloineen) eivät ole hellittäneet? Katseen alla oleminen ahdistaa yhdistettynä yksinäisyyteen ja anhedoniaan. Luulen, että aivoistani mielihyväkeskus on tuhottu lääkkeillä. Sitten palaan aina siihen todellisuuteen, että kyse on vain tästä sairaudesta.

Olen yrittänyt työntekoa ja opiskelua, mutta viimeisin onnistunut kokemus on vuodelta 2007. Miksi on vaikea saada työtä? Suurimman osan ajasta elän omassa maailmassani ja lääkkeitä on kokeiltu yhdeksän vuoden ajan sivukaupalla. Nyt ensi kertaa rauhoittavan lääkkeen kanssa klotsapiini aiheuttaa todella pahaa psyykkistä oloa, kuolemantuntemuksia (vaikka onkin helpottanut kauhun tunteisiin), väkivaltamielikuvia, jotka mieli tarjoaa ikään kuin muistoina, vaikka ne eivät ole totta.

Millainen tulevaisuus minulla on, kun mikään ei auta (ja työttömyys + yksinäisyys pahentaa asiaa)? Miksi en pysty tekemään surutyötä (muutenkaan en tunne hyvää oloa taikka nautintoa) eli itkemään niitä menetyksiä, joita meillä kaikilla on elämän varrella? Miksi muut eivät sairastu? Millä saada tunne-elämä ja oma, terve ajatusmaailma takaisin?

Olen itsenäisesti asuva, mutta voiko tauti edetä niin, että joutuukin johonkin asuntolaan taikka hankkimaan edunvalvojan? Miksi en voi hyvin? Minulla on terveet elintavat, mutta psyykkinen tasapaino puuttuu. Siksi en tahdo tavata muita.

Hyvä kysyjä,

Olosi vaikuttaa kuvailusi perusteella hyvin hankalalta, varsinkin kun sitä on jatkunut vuosikausia. Klotsapiini on lääke jota pidetään tutkimusnäytön perusteella kaikkein parhaimpana lääkkeenä. Rauhoittavien lääkkeiden lisääminen siihen ei vaikuta hyvältä ajatukselta, varsinkin jos on kyse pitkäaikaisesta käytöstä, koska ne juuri lamaavat tunne-elämää ja mikään ei tunnu miltään. Yksi haitta on vielä ajan mittaan kehittyvä riippuvuus. Nykyisin ahdistusoireita on järkevämpi hoitaa serotoniinilääkkeillä.  Tämä asia sinun kannattaa kyllä keskustella hoitavan lääkärin kanssa ja hän lienee miettinyt, mikä sinulle on parhaaksi. Lääkehoito on usein aika pitkällisen kokeilun tulos, koska jokainen reagoi hyvin yksilöllisesti lääkehoitoon.  Koska skitsofreniaan kuuluu tilan vaihteluita, saatetaan välillä tarvita lisäystä lääkitykseen.

Hoidossa pitäisi oikeastaan aina kartoittaa, että minkälaisia oireita on ja mistä asioista ihminen kärsii eniten.  Sitten yksilöllisesti pyritään kuhunkin asiaan löytämään oikeanlainen lähestymistapa ja hoitomuoto. Usein tarvitaan omaperäisiä ratkaisuja ja paljon erilaisia tuki- ja muita hoitomuotoja. Lääkehoito on perusta, mutta sen päälle pitää rakentaa jotain näkyvää.

Vaikuttaa siltä, että peruskapasiteettisi on ollut hyvä ja silloin saattaa selvitä kuitenkin hyvin pitkälläkin juoksulla.  Oireiden kanssa ei kannata kovin pitkään olla yksin, vaan hakea apua omasta hoitopaikasta, jossa voisi myös suunnitella, että mitä pitäisi tehdä erialisissa tilanteissa ja milloin ottaa itse lisää lääkettä ja milloin soittaa hoitopaikkaan tai milloin mennä käymään siellä. Perusperiaate on, että hoitopaikan pitäisi tietää hyvin pian sinun vointi, jotta yhdessä voisitte suunnitella asiaa eteenpäin. On turha jäädä viikoiksi, kuukusiksi tai vuosiksi omien ongelmien kanssa painimaan, vaan niihin pitäisi hakea apua mahdollisimman aikaisessa vaiheessa. Uskon, että voit saada paljon apua vielä hoitopaikastasi.

Ystävällisesti,
Jorma Aarnio
psykiatrian erikoislääkäri

takaisin »