Miten auttaa skitsofreenikkoa, jolla ei ole sairaudentuntoa?

17.02.2014

Hei! Hyvä ystäväni sairastui 2003 ollessaan 32-vuotias ilmeisesti paranoidiseen skitsofreniaan. Hyvin pian häneltä meni vakituinen työpaikka, parisuhde ja paritalo, ja useat ystävät kaikkosivat. Aluksi työterveyshuolto ja mielenterveystoimisto yrittivät hoitaa, mutta tuloksetta.

Nyt kahdeksan vuoden jälkeen hänellä ei ole edelleenkään sairaudentuntoa. Hän on eristäytynyt ja erittäin vainoharhainen. Viettää elämäänsä eristyksessä kerrostalokaksiossa verhot suljettuna.

Hänen äitinsä, isänsä ja siskonsa yrittävät pitää hänet lähellään suututtamatta häntä. Minulle hän on suuttunut ja katkaissut yhteydenpidon, koska monen muun lailla olen yrittänyt “myrkyttää” hänet. Hän on hyvin laiha ja kärsii somaattisestikin.

Mitä ihmettä hänen hyväkseen voi tehdä auttaakseen häntä? Lääkäriin häntä ei saa, ja pakkohoitoon ei voi viedä, kun kriteerit eivät täyty. Tilanne on toivoton! Millä saa edes hetkeksi sairaudentunteen aikaiseksi?

Hyvä kysyjä

Tilanne vaikuttaa kovin hankalalta ja tuntuu, että tuo ihmisparka on saanut jäädä heitteille. Olisiko kyseessä väärä laintulkinta. Ensinäkin kunnan velvollisuus on järjestää (Mielenterveyslaki 14.12.1990/1116) mielenterveyspalvelut sisällöltään ja laajuudeltaan sellaiseksi kuin tarve edellyttää (3§). Siinä ei puhuta rahasta mitään.  Vaikka avohoitopalvelut katsotaan ensisijaisiksi, pitää tarpeen vaatiessa köyttää myös sairaalapalveluja. Mielenterveyslain kahdeksannessa pykälässä puhutaan tahdon vastaisesta hoidosta ja sen edellytyksistä näin:

Mielenterveyslaki 8§:

Hoitoon määräämisen edellytykset

Henkilö voidaan määrätä tahdostaan riippumatta psykiatriseen sairaalahoitoon vain:

1) jos hänen todetaan olevan mielisairas;

2) jos hän mielisairautensa vuoksi on hoidon tarpeessa siten, että hoitoon toimittamatta jättäminen olennaisesti pahentaisi hänen mielisairauttaan tai vakavasti vaarantaisi hänen terveyttään tai turvallisuuttaan, taikka muiden henkilöiden terveyttä tai turvallisuutta; ja

3) jos mitkään muut mielenterveyspalvelut eivät sovellu käytettäviksi tai ovat riittämättömiä.

Alaikäinen voidaan määrätä tahdostaan riippumatta psykiatriseen sairaalahoitoon myös, jos hän on vakavan mielenterveydenhäiriön vuoksi hoidon tarpeessa siten, että hoitoon toimittamatta jättäminen olennaisesti pahentaisi hänen sairauttaan tai vakavasti vaarantaisi hänen terveyttään tai turvallisuuttaan, taikka muiden henkilöiden terveyttä tai turvallisuutta ja jos mitkään muut mielenterveyspalvelut eivät sovellu käytettäviksi.

Kyllä sellainen asia, että on vuosikausia ollut hoidon ulottumattomissa ja somaattiset sairaudet jäävät hoitamatta ja asianmukainen hoito ei toteudu mielenterveysongelmiin, täyttää tuon lain 8§ kohdan 1, 2 ja 3.  Jos kunta on erimieltä, ei ymmärtääkseni jää muuta vaihtoehtoa kuin hakea lain soveltamisesta ennakkopäätös valittamalla tilanteesta joko Valviraan tai eduskunnan oikeusasiamiehelle. Terveyskeskuksen pitäisi tiedon saatuaan arvioida potilaan tilanne ja omaiset voivat olla sinne yhteydessä ja antaa tarpeellisia taustatietoja.

Ystävällisesti,
Jorma Aarnio
psykiatrian erikoislääkäri

takaisin »