Miten löytäisin helpotusta arkeeni?

12.03.2014

Hei. Minulla on todettu paniikkiahdistushäiriö ja masennus. Lääkitys siihen on: alpratsolaami 2mg 1 x pv. tratsodonihydrokloridi 2 tbl yöksi. Paroksetiini 20 mg 2 kpl aamulla, jota olen ottanut vain yhden aamuisin.

Sairastuin lopullisesti vuonna 2004. Oireita oli jo aiemmin. Siis nytkin on vaikea muistaa asioita ja kirjoittaa sanoja oikein. Olen lukenut täältä noita skitsofrenian oireita, ja aika moni käy yksiin minun sairauteni kanssa. Minun on vaikea hahmottaa asioita mielessään ja joidenkin sanojen lausuminen todella vaikeata, ja sanat ovat lähinnä siansaksaa. Muisti on myös huomattavasti huonontunut. Oireina myös aloitekyvyttömyyden puute ja asioiden tekeminen loppuun, todella huono stressinsieto kyky (panikoin monista asioista) ja välillä mielessä monia aggressiivisia asioita. Ei ole ääniharhoja.

Ihmissuhteet ovat kutistuneet olemattomiin. Tunne kuin olisi eri paikassa, sellainen epätodellinen olotila, että minä en ole tässä, vaan joku muu. Pääni sisällä ääneni muuttuu jonkin toisen ihmisen ääneksi. Joskus tämän naisihmisen ääni on minulle tuttu (ehkä silloisesta työpaikastani) ja tulee sellainen olotila, että minun pitäisi puhua tämän naisihmisen äänellä.

Elämäni on ollut todella raskasta: kaksi avioliittoa, joista viimeinen oli todella rankkaa. Läheinen ihminen sairastui skitsofreniaan. Olin melkein joka päivä hänen tukenaan ja kuuntelin (jouduin) hänen harhojaan ym. muuta. Meillä on samanikäiset lapset, niin sen tähden olin niin paljon hänen kanssaan tekemisissä. Lisäksi on ollut työpaikkakiusaamista.

Nytkin olen niin monta sanaa saanut pyyhkiä pois, kun olen kirjoittanut ne väärin ja mielessäni lukenut sanoja, että olenko kirjoittanut ne oikein. Olen ollut hoidossa mielenterveyskeskuksen päiväosastolla kolme kertaa. Kahden vuoden ryhmäterapiajakso, jossa kokoonnuttiin kerran viikossa. Lääkkeitä on kokeiltu monenlaisia silloin alkuaikoina, ja useasta lääkkeestä tullut hankalat sivuoireet, jolloin hoito on jouduttu lopettamaan kesken.

Tämän hetkinen lääkitys on sopinut kaikkein parhaiten.  Olen eläkkeellä, eikä minulla ole tällä hetkellä mitään hoitoa eikä muitakaan jaksoja menossa. Ahdistun myös helposti, varsinkin silloin kun minua pyydetään tekemään asioita usein. Nyt on kyllä vaikea hetki kirjoittaa mitään, kun ajatukset eivät tahdo pysyä kasassa ja ajatukset harhailevat.

Hyvä kysyjä

Vaikka tuossa teidän kirjoituksessa ei ollut varsinaista kysymystä, käy siitä ilmi, että elämässänne on ollut raskaita kokemuksia ja koettelemuksia. Tällä hetkellä koette, että on sellaisia oireita, jotka edelleen vaikeuttavat elämäänne ja toimintakykyänne. Kovin yksityiskohtaisia kannanottoja on aina vaikea tehdä pelkän kirjoituksen perusteella, mutta jotain yleisluontoista voi kuitenkin sanoa.

Masennusta pidetään pitkäaikaisena sairautena, joillakin se saattaa olla toistuvaa, liittyen myös elämäntilanteisiin. Toisaalta ennusteeltaan masennus on monen kohdalla paljon parempi kuin on aiemmin luultu, eli siitä voi toipua. Ahdistuneisuushäiriöt ovat myös hyvin monisyisiä ja niihin voi vaikuttaa perinnölliset taipumukset ja ajankohtaiset tekijät, kuten avioero jne. Luonteeltaan ahdistuneisuusoireet ovat myös hyvin pitkäaikaisia.

Lääkehoito on molemmissa tapauksissa, masennuksessa ja ahdistuneisuusoireissa tärkeää, varsinkin vaikeimmissa muodoissa. Terapian merkitystä pidetään myös tärkeänä ja lievimmissä tapauksissa se saattaa olla riittävä hoitomuoto ilman lääkitystä masennuksessa. Ahdistuneisuushäiriöissä lääkehoidon merkitys saattaa olla suurempi. Lääkehoidossa pitäisi olla alkuvaiheessa varsin ponteva ja huolehtia, että se on riittävä suhteessa oireisiin ja lääkehoidon pituus on aina yksilöllinen, mutta yleensä molemmissa tapauksissa pitkäkestoinen.

Masennus jo sinällään heikentää kognitiivisia kykyjä, esim. muistia. Bentsodiatsepiinivalmisteita kuten käytössänne olevaa alpratsolaami- lääkitystä ei valmisteyhteenvedon mukaan saisi käyttää pitkäaikaisesti. Yksi syy on riippuvuuden kehittyminen ja toinen tärkeä syy on muistin heikkeneminen ja tunne-elämän lamaantuminen.  Nämä ovat yleisluonteisia asioita lääkehoidosta ja teidän pitää tietenkin oman hoitavan lääkärinne kanssa keskustella ja sopia omasta lääkehoidosta. Näissä sairauksissa ei lääkehoitoa voida näin keskustelupalstalla hoitaa, koska hoitopäätökset edellyttävät hoitosuhdetta. Kuten totesitte, voi toimivan lääkehoidon löytäminen viedä aikaa.

Jotain tiedetään, miten elämänlaatua voi parantaa muutoinkin ja sen tapaisiin asioihin ei aina riittävässä määrin kiinnitetä huomiota. Yksi tämäntapainen asia on säännöllisyys ja toinen liikunta. Hyvät ihmissuhteet ja läheiset, jos sellaisia on, saattavat olla korvaamattomia. Kaikilla ei ole omaisia tai he saattavat asua hyvin kaukana ja yksinäisyys on varsin yleistä hyvin suurissa kaupungeissakin.

Masennus ja ahdistus helposti muokkaavat tapoja siihen suuntaan, että ihminen alkaa välttelemään kaikkia niitä tilanteita ja toisten ihmisten kohtaamista, ettei tulisi uusia pettymyksiä tai muiden ihmisten seurassa tuntuu muuten niin vaikealta. Silloin jää helposti vain omiin oloihin ja elämästä puuttuu lukujärjestys. Työ ja harrastukset jaksottavat päivää ja tuovat säännöllisyyttä sekä rutiineja. Molemmat ovat varsin tarpeellisia, jotta vuorokausirytmi pysyy siedettävänä ja unen sekä valveillaolon aika ovat sopivia. Kannattaa siis laatia jonkinlainen lukujärjestys itselleen ja pitää siitä kiinni. Toinen varsin tärkeä asia on liikunta. Ihminen on luotu liikkuvaksi. Ei tarvitse harrastaa mitään kilpaurheilua tai kallista välineurheilua, vaan aivan tavallinen kävely tai kevyt hölkkä on jo riittävä. Tärkeintä on, että se liikunta on säännöllistä ja vähintään kolme kertaa viikossa, mieluummin vaikka joka päivä, jos mahdollista. Liikunta parantaa aineenvaihduntaa, vahvistaa lihaskuntoa ja sydämen sekä verisuoniston toimintaa ja sillä on erittäin hyviä vaikutuksia mielialaan ja itsetuntoon, kunhan sitä tehdään säännöllisesti ja pitkäaikaisesti.  Tätä mahdollisuutta ei kannata jättää käyttämättä. Aluksi voi ulkoilu olla aikamoista pakkopullaa, mutta kannattaa aloittaa vaatimattomasti, vaikka vain 300 m kävelyllä ja lisätä matkaa pikkuhiljaa. Suomessa väestö alkaa lihomaan ja se lisää muidenkin sairauksien riskiä.  Tuosta kirjoituksestanne ei tullut esille, että käyttäisitte alkoholia tai tupakkaa ja se on oikein hyvä asia, koska masennuksen hoito ei onnistu lainkaan, jos on samanaikaista alkoholin käyttöä ja tupakka on muutenkin suurin yksittäinen kansanterveyden riskitekijä.

Kirjoituksestanne käy ilmi, että olette kovasti miettineet tilannettanne ja ette ole tyytyväinen siihen kaikilta osin. Saattaa olla hyväksi jos kirjoitatte paperille, miten koette nykytilanteen ja minkälainen on se toivetila, johon haluatte päästä. Teillä on oikeus unelmiin ja toiveisiin ja mitä tietoisempi ihminen on toiveistaan, sen tavoitteellisemmin niitä kohti voi kurottautua ja siihen teillä on lupa ja oikeus.

Ystävällisesti,
Jorma Aarnio
psykiatrian erikoislääkäri

takaisin »