Psykoosioireita

04.11.2013

Hei! Olen huomannut nykyään olevani todella epäluuloinen ihmisiä kohtaan, jopa hyviä ystäviäni. Joskus en uskalla juoda heidän keittämää kahvia, koska luulen esimerkiksi, että se on myrkytetty, vaikka ystäväni itse juo sitä. Nykyään on alkanut tuntua, että olisi kaikilla joku salaliitto mua vastaan, että kaikki suunnittelevat selkäni takana jotain pahaa. Jos kaverit vaikka pyytävät mua ulos kanssaan, en välttämättä lähde, koska tuntuu, että heillä on joku taka-ajatus siinä. Siksi olen nykyään eristäytynyt muista enemmän kuin ennen. Joskus tuntuu myös, jos istun vaikka linkissä, että ne lähellä istuvat lukevat mun ajatuksia ja tuntuu, että mua tarkkailtaisiin kokoajan, jotenkin kuvattaisiin tai kyylättäisiin ikkunan takana. Jos kärpänen lentää jossain lähellä, tuntuu, että se on jokin semmoinen tarkkailulaite. Kerran kissa tuli mun viereeni, kun istuin koneella, niin piti pistää se pois, kun tuntui, että se on jokin lähetin, joka katsoo, mitä mä koneella teen.

Tuntuu, että jotkut ihmiset yrittävät/pystyvät vaikuttamaan mun kroppaan, siis ei ulkoisesti vain sisäisesti. En osaa selittää sitä kunnolla kylläkään. Välillä saatan vain alkaa itkeä ilman mitään syytä, etten jaksa enää mitään, mutta saatan jopa viidenkin minuutin päästä yhtäkkiä olla silleen, että oon kunnossa, kaikki on hyvin ja pystyn mihin vaan ja itsetunto on todella korkealla. Mutta sitten saattaa taas laskea masennukseen, ja alkaa itkettää, mikään ei tunnu miltään.  Mieliala saattaa vaihtua todella nopeasti ihan yhtäkkiä.

Kerrankin lähdin kavereiden kanssa kun ne pyysi, ja otin sellaisen ison veitsen mukaan laukkuun, että olen varautunut kaikkeen, jos niillä onkin jotain mielessä. Ja koko ajan on hirveä kuolemanpelko. Jos mulla sattuu vaikka sormeen, niin saatan säikähtää, että siellä on jotain, ja kuolen tai se halvaantuu tai jotain sellaista. Alan panikoda, koska luulen, että kuolen. Jos päätä vähän särkee, niin ajattelen heti, että mulla on aivokasvain – tällaisia hirveitä sairauden pelkoa ja huoli omasta terveydestä. Ja saan välillä ns. paniikkikohtauksia tai sellaisia, että kun saan sen vaiheen, että mieli alkaa laukata, niin se mieli vie mua niin paljon, että sydän alkaa tykyttää. Saatan täristä, alan itkeä, en saa sanaa suusta ja puhe on outoa ja hajanaista, ja jos joku puhuu mulle, niin en tajua mitä se puhuu, tai en kuuntele, kun en pysty siihen keskittymään. Mieli vie mua niin 6-0, ja sen takia en pysty keskittymään, mitä mun pitää puhua, ja saattaa mennä kauan, ennen kuin saan sanan suusta, ja se on todella oudosti sanottu. En siis pysy siinä todellisuudessa sen kohtauksen aikana ollenkaan.

Psykologilla en ole käynyt pitkään aikaan, kun tuntuu, että ne eivät ymmärrä kunnolla. Mulla olisi lääkitys ketiapiini 25 mg päivässä, mutta miltä diagnoosilta tämä saattaisi mielestäsi kuulostaa näin alustavasti? Jos olisi jokin diagnoosi jostain, niin tuntuu, että mun olisi helpompi ymmärtää itteeni, ja muut ihmiset myös mun ympärillä, koska ne monesti luulee, että olen vainoharhainen ja luulosairas, mutta mulla ei semmosia näkö- kuuloharjoja juurikaan ole ollut. Olen kyllä menossa taas psykologille tai johonkin, mutta että niille voi sitten vihjata että tutkisi sitten kunnolla. Kiitos etukäteen!

Kertomasi oireet kuulostavat selvästi psykoosioireilta ja siten hankalilta, koska ne aiheuttavat paljon huolta ja pelkoa. Psykoosisairauksia on useita, ja tässäkään ei ole mahdollista tämän lyhyen kuvauksen perusteella päätellä täsmällisesti, mistä psykoosisairaudesta on kysymys.  Oireet toki sopivat skitsofreniaan, varsinkin sairauden alkuvaiheeseen. Paljon jäi myös sellaisia asioita selvittämättä, joilla voi olla merkitystä oireisiin, esim. onko ollut päihteiden tai huumeiden käyttöä?  Amfetamiini ja kannabistuotteet voivat laukaista useita kuukausia kestävän aivan skitsofrenian kaltaisen oirekuvan, ja joskus on niiden käytön johdosta puhjennut skitsofrenia.

Vaikka nuo vainoharhaiset ajatukset ovat olleet kovin voimakkaita, on siinä mielestäni hyvin positiivinen asia, että olet itse kokenut tarvitsevasi apua. Sinun kannattaisi mennä kyllä hyvin pian joko mielenterveystoimistoon tai opiskelijaterveydenhuoltoon lääkärille, koska lääkehoito on tuossa vaiheessa hyvin tärkeä ja sillä voidaan saada vaikeatkin oireet hallintaan jonkin ajan kuluttua lääkkeen aloituksesta. Kertomasi lääkemäärä ei riitä lainkaan psykoosioireiden hoitoon, vaikka se voi lievittää vähän ahdistusta. Tarvitset tässä vaiheessa juuri psykiatrin apua. Voit pyytää omaisen tai muun läheisen mukaan.

Vaikka olo tuntuu turvattomalta, suosittelen veitsen jättämistä kotiin, koska jos pelon vallassa käyttää sitä, voi tulla vahinkoja, joita ei voida koskaan korjata. Kannattaa ajatella kuitenkin niin, että kaverit ovat kavereita juuri sen tähden, että he eivät jättäisi sinua koskaan pulaan. Tuntemattomien seuraan ei silloin varsinkaan kannata lyöttäytyä, kun voi itse huonosti, mieluimmin siis kavereiden seurassa, ja ilman veistä.  Toivon mukaan olet jo hakeutunut hoitoon ennen kuin tämä vastaus saapuu sinulle.

Ystävällisesti,
Jorma Aarnio
psykiatrian erikoislääkäri

takaisin »