Sairautta vai ilkeyttä?

24.03.2014

Onko mahdollista, että miesystäväni sairastaa jotain mielenterveydellistä sairautta, koska on vienyt asunnoltani tavaraa ja pitää sitä omanaan. Olemme riidelleet asiasta monta kertaa ja hän sanoi kerran, ettei tiedä vieneensä. Tunnistan hänen asunnollaan monia käyttötavaroita, jotka hän on vienyt kysymättä. Väittää pokkana saaneensa ne muualta.

Voiko ihminen toimia niin hypnoosissa, ettei tiedä ottaneensa niitä. Kehottaa ostamaan minua joitain käyttötavaroita, jotka minulla on, mutta sitten huomaankin niiden hävinneen. Hänen oma taloudellinen asemansa on hyvä. Mutta tyttären taloutta on tuettava. Onko tämä sairautta vai ilkeyttä?

On kuin kaksi todellisuutta, ja minulla on ollut epätodellinen olo tämän takia. Suhteemme on tämän vuoksi katkolla. Kävimme psykiatrilla ja hän suositteli miesystävälleni terapiaa. Mitä tämä voi olla?

Hyvä kysyjä

Valitettavasti kirjoittamasi perusteella ei voi tarkalleen sanoa, mistä on kysymys. Joka tapauksessa tuollainen käytös on normien vastaista ja voidaanhan sitä kutsua varasteluksikin. Hypnoosilla ei tässä varmaan ole mitään tekemistä.

On ihmisiä, joilla on pakonomainen tarve varastaa ja sitä kutsutaan kleptomaniaksi. Sitten on ihmisiä joilla on luonnehäiriö tai persoonallisuuden häiriö, johon voi liittyä normien vastaista käyttäytymistä, jopa toisten ihmisten silkkaa hyväksikäyttöä ilman, että se aiheuttaa edes omantunnontuskia.

Yleensä ihmiset kunnioittavat toistensa rajoja ja omaisuuttakin ja käyttäytyminen on siten ennalta arvattavaa, koska se tapahtuu normien mukaisesti.  Normien vastainen käytös herättää aina ristiriitaisia tunteita, koska sellaista on vaikea uskoa ja sille halutaan jokin järjellinen selitys. Jos normien vastaisesti käyttäytyvä vielä syyllistää toista omista rikkomuksistaan on asiaa vielä hankalampi hahmottaa ja se sekoittaa omaa tunne-elämää. Aina pitäisi kuitenkin pysyä faktoissa, mitä kukin on sanonut ja tehnyt ja jos siitä on selkeä näköhavaintokin, ei se poistu selittämällä tai syyttämällä. Jos ei omasta mielestä löydy vastakaikua aiheettomille syytöksille, ei niitä pidä ottaa vastaan vaan palauttaa asianomaiselle.  Elämä tuollaisen ihmisen kanssa voi olla varsin hankalaa, jos toinen ei kunnioita rajoja ja normeja. Rakastamalla sellainen ei poistu, joten kannattaa miettiä, että mihin on valmis ja halukas. Oma elämä taitaa olla liian arvokas heittää toisen tallattavaksi. Jos asianomainen ei kiinnijäätyäänkään tunnusta rikkomustaan, eikä osoita todellista katumusta korvaamalla tai palauttamalla varastetun ja muuttamalla käytöstään, niin sanoisin, että kannattaa pysyä aika kaukana hänestä.

Ystävällisesti,
Jorma Aarnio
psykiatrian erikoislääkäri

 

takaisin »