”Vain puoliksi läsnä”

30.05.2013

Olen 19-vuotias nuori mies, ja pelkään oireilevani jotain muutakin kuin mitä minulla on aikaisemmin todettu. Vuonna 2008 minulla todettiin nuorelle epätyypillinen sosiaalinen käytöshäiriö tai jotain sinne päin, ja syön vielä tälläkin hetkellä ketiapiinia noin 500 mg päivässä. Nyt kuitenkin viimeisen puolen vuoden aikana olen alkanut todella vahvasti epäillä, että olen ikään kuin vain puoliksi läsnä, ja että ajatukseni ohjailevat minua outoon suuntaan, johon en varsinaisesti halua. Asiat ja asiainhaarat tuntuvat nirskuvan kivuliaasti päässäni, enkä uskalla tai halua mennä nykyään edes kouluun, koska pelkään, että liika tieto hajottaa tuon koneiston.

Seurustelen, mutta olen huomannut, että minulla on välillä vaikeuksia olla tyttöystäväni kanssa, vaikka häntä rakastankin. Minulla on tunne, että ajatukseni leviävät joka suuntaan, enkä saa niitä kaikkia kiinni, ja pääni sisällä on ikään kuin valtavasti lasinsiruja, joiden takia on vaikea ajatella taikka kirjoittaa selkeästi. En saa mielihyvää oikeastaan mistään kuin vain satunnaisesti, ja koen olevani masentunut sekä kyllästynyt elämääni, mutta en halua kuitenkaan vahingoittaa taikka tappaa itseäni. Minulla on myös paljon stressi- ja pelkotiloja sekä paniikkikohtauksia.

Kaikkein vaikeinta minun on näyttää taikka tuntea vahvoja negatiivisia tunteita kuten vihaa taikka aggressiota, aivan kuin joku näkymätön aita päässäni estäisi niiden olemassaolon. Musiikki on käytännössä ainut keino saada aikaan vahvempi tunnereaktio, ja silloinkin on harvinaista, että pystyn näyttämään sen.

Hyvä kysyjä,

Oireesi ovat sellaisia, jotka haittaavat toimintakykyäsi paljon. Nuoren ihmisen kohdalla ei ole helppoa asettaa heti luotettavaa taudinmääritystä eli diagnoosia, koska nuorella ihmisellä monet oireet katsotaan vielä normaalin variaation piiriin. Psykoosisairaudet voivat alkaa hitaasti ja aluksi vähin oirein tai sitten hyvin äkkiä voimakkain oirein. Oireesi viittaavat kyllä psykoosisairauteen, mutta näin vähin tiedoin ei asiaa voi luotettavasti varmentaa.  Jos lähiomaisilla on ollut psykoosisairauksia, on hiukan suurempi todennäköisyys saada itse psykoosisairaus. Ympäristötekijöillä on myös merkitystä.

Suosittelen, että otat yhteyttä omaan hoitopaikkaasi ja kerrot juuri noista vaikeuksista, joita tässäkin toit esille. Sitten on helpompi koettaa auttaa sinua. Lääkitystä joudutaan usein tuontapaisissa oireissa vahvistamaan siten, että lisätään joko annosta tai laitetaan toinen lääke rinnalle, ja joskus vaihdetaan koko lääke. Nuorilla saatetaan joutua käyttämään aika suuria lääkeannoksia, koska aivojen reseptoritiheys on varsin suuri verrattuna iäkkäämpiin ihmisiin. Mikään lääke ei kuitenkaan ole täysin oireita parantava, mutta parhaimmillaan lääkehoito voi viedä lähes kaikki haitalliset oireet pois.

Kannattaa muistaa sekin seikka, että oireet poistuvat usein pitkän ajan kuluessa. Apu voi tulla varsin pian osaan oireista, kuten ahdistavaan oloon, mutta toiset oireet saattavat lievittyä vasta useiden viikkojen tai kuukausien kuluttua. Tällaisia oireita ovat esimerkiksi äänteen kuuleminen ja pelko ympäristöä kohtaan. Siksi lääkehoidon kanssa pitää olla pitäjänteinen ja joka päivä käyttää sitä säännöllisesti. Vastaavasti jos lääkityksen jättää pois, eivät oireet aivan heti palaa – siihenkin menee joitakin päiviä tai useita viikkoja, kun oireet vaikeutuvat.

On hyvä muistaa, että huumeet ja kaikki päihteet vaikeuttavat taudinkuvaa ja oireita sekä hidastavat toipumista. Niiden käytöstä kannattaa kertoa rehellisesti kaiken. Se tieto on ja jää aina luottamukselliseksi asiaksi.

Koska kyseessä on pitkäaikainen sairaus, on hyväksi, että asiat hoidetaan yhdessä paikassa, jossa tunnetaan sinut ja sinä tunnet hoitopaikan ja sen ihmiset. Moniin psykoosisairauksiin kuuluu vaihteleva kulku, jossa oireet voivat ajoittain voimistua ja välillä on seesteisempää aikaa. Iän mukana oireet yleensä lievittyvät. Lääkehoitoa pidetään hyvin keskeisenä, mutta myös sellaista terapiaa, joka auttaa ymmärtämään omaa sairautta ja antaa välineitä selviytyä arkipäivän haasteista. Apua kannattaa hakea, koska hankalat oireet eivät ole hyväksi eikä elämäkään ole kovin mukavaa, kun ahdistaa ja joutuu luopumaan kaikesta yhteydenpidosta ystäviin. Ahdistavien ajatusten kanssa ei ole mukava olla yksin.

On hienoa, että olet löytänyt musiikista apua itsellesi. Hoidossa on yhtä tärkeää kartoittaa omia vahvuuksia ja keinoja selviytyä eri tilanteista kuin kysellä oireita. Muutenkin tiedetään, että jos muut asiat elämässä ovat hyvin, on hoito helpompaa, kuin että olisi jatkuvasti sellaisia asioita. jotka aiheuttavat stressiä ja huolta.

Kaikkea hyvää elämääsi.

Jorma Aarnio
psykiatrian erikoislääkäri

takaisin »