Yhtäkkinen käytöksen muutos

05.10.2013

37-vuotias mies, kaikin puolin kunnollinen, korkeassa asemassa, hyvässä parisuhteessa, alkoi vaatia avovaimoaan “tunnustamaan” jotain? Raivoaa, ei syö samaa ruokaa kuin muu perhe, puhuu vähän, haluaisi erota, myydä kaiken, saa itkukohtauksia ja epäilee avovaimoaan, mutta mistä? Kun ei suostu kertomaan. Kun kysyy, mistä on kysymys, mitä on tapahtunut, niin sanoo vain: mietipä sitä.

Vaimolla ei ole salattavaa, ja mitään ei ole tapahtunut, mistä tämä voisi johtua, joten kysyn näin perheen läheisenä, mikä tuota miestä vaivaa. Onko hän vaarallinen? Ihan kuin hän pitäisi yhtäkkiä vaimoaan vihollisenaan!

Hyvä kysyjä,

Tuollaisessa tilanteessa ystävien apu on kultaakin kalliimpaa, koska usein asian arkaluontoisuuden takia siitä on vaikea puhua, ja ihmiset tottuvat ajan oloon aivan käsittämättömiin mittasuhteisiin meneviin asioihin, jolloin muut perheenjäsenet alkavat myös oireilla.  Jos tuo perheen mies on aiemmin ollut tavallinen, sillä tavalla kuin se yleensä ymmärretään, eikä ole ollut sairaaloista mustasukkaisuutta tai muitakaan huomiota herättäviä oireita, on syytä nyt huolestua.

Jos voimakkaita psyykkisiä oireita ilmenee, eikä niitä aiemmin ole ollut tai esiintynyt suvussakaan, pitäisi sulkea pois sellainen mahdollisuus, ettei ole pään sisällä jotain sairausprosessia somaattisella puolella. Voihan toki olla niin, että psykoosisairaus puhkeaa tai muu vakava mielenterveydenhäiriö, mutta todennäköisyys pienenee aina iän mukana. Onko hänellä aiemmin ollut pitkäkestoista stressiä, valvomista tai päihteiden käyttöä, koska niillä kaikilla voi olla merkitystä? Sekään ei ole harvinaista nykyisessä työelämässä, että pitkä stressi ja valvominen sekä päihteet uhkaavat mielenterveyttä.

Apua kuitenkin pitäisi saada ja ongelmana voi olla tuo, että asianomainen ei näe asiaa samalla tavalla, koska hän elää ajatustensa keskiössä, pitäen niitä normaalina ja siten ulkomaailmasta tuleekin uhkaava tekijä omalle turvallisuudelle. Se ilmenee juuri paranoidisena suhtautumisena. Ihminen on silloin ennen kaikkea pelokas, mutta siihen liittyy pieni vaara, jos uhka koetaan omaa henkeä uhkaavana, voi olla sijaa väkivaltaisuudelle. Onneksi näin on harvoin, varsinkin, jos sellainen menettely ei ole aiemminkaan kuulunut keinovalikoimaan. Ikävintä on, että ihminen muuttuu vieraaksi omassa kodissaan, ja muut alkavat pelätä häntä, mikä edelleen ruokkii mielikuvaa, että jotain ”salattavaa” on.

Suositeltavaa olisi tuon miehen mennä yhdessä vaimonsa kanssa keskustelemaan asiasta tai sitten miehen pitäisi ainakin yksinään mennä, jos ei huoli vaimoaan mukaan. Pitkittyessään tilanne aina vaikeutuu ja apu voi olla varsin helppo ja hyvä vielä tässä vaiheessa, mutta selvittelyä tilanne vaatii. Jos se kovasti pahenee siten, että tulee jo uhkaavia tilanteita tai aivan selkeitä avoimia paranoidisia ajatuksia, pitäisi soittaa terveyskeskuksen lääkärille ja harkita tahdonvastaista hoitoa. Aina kannattaa lähteä liikkeelle kuitenkin vapaaehtoisuuden pohjalta.

Ystävällisesti,
Jorma Aarnio
psykiatrian erikoislääkäri

takaisin »