Yleisiä kysymyksiä skitsofreniasta

21.02.2014

1) Skitsofreniapotilaan todellisuudentaju horjuu, mutta onko mahdollista, että hän kadottaa tajun “tästä maailmasta” lähes kokonaan? Voiko hän luulla päiväkausia olevansa toisessa maassa, toisessa ilmastossa ja ihmisten ympäröimänä vaikka todellisuudessa hän olisi yksin?Jos potilaan tila on noin vakava, miten häntä hoidetaan? Esim. minkä tyyppisiä lääkkeitä hän saa ja minkälaisessa ympäristössä hän viettää aikansa? Eristetäänkö hänet muista potilaista täysin?

2) Missä sairaalayksiköissä skitsofreniapotilaita hoidetaan Helsingissä? Onko Lapinlahden sairaalan lisäksi muita paikkoja?

3) Voiko ajantajun kadottaminen kuulua oireisiin? Voiko potilas luulla viikkojen kuluneen, vaikka tosiasiassa kyseessä olisi muutaman päivän aikajakso?

4) Jos potilas karkaa laitoshoidosta, kuinka paljon tietoa poliisille annetaan asiasta? Saako potilaan tietoja, esimerkiksi tarkkaa diagnoosia, nimeä tai ikää julkaista lehdissä? Onko kuvan julkaiseminen kiellettyä? Tämä kaikki siis olettaen, että potilaan pelätään olevan vaaraksi itselleen ja/tai ympäristölleen.

Suurin kiitos vastauksista!

Hyvä kysyjä

Tässä vastauksia tai kommentteja kysymyksiisi:

1. Psykoosisairauden määrittelyyn liittyy, että ihmisellä on syviä ajattelun ja havaintokyvyn vääristymiä sekä tunteitten asiaankuulumattomuutta tai tunne-elämän latistumista, varsinkin pidempään sairastaneilla. Myös harha-aistimukset ja harha-ajatukset ovat tavallisia. Siten on täysin mahdollista, että ihminen voi elää ulkona tästä maailmasta ja vieraassa ympäristössä vaikka hän olisi aivan omassa kodissaan. Samankaltaista oireilua nähdään myös juoppohulluuskohtauksissa rankan juomisen jälkeen, jolloin psykoosi voi kestää useita viikkoja, jopa kuukausia.

Psykoosi voi johtua varsinaisista psykoosisairauksista tai jostain muusta syystä, esim. lääkkeistä, huumeista, alkoholista, vammoista tai muista sairauksista. Hoito rakentuu tietysti todennäköisen syyn perusteella ja pakkotoimiin voidaan ryhtyä vain niillä edellytyksillä, mitkä on kirjattu mielenterveyslakiin (14.12.1990/1116).

Ensimmäinen edellytys on että täytyy olla mielisairas (lähetteessä riittää pelkkä epäily, mutta hoitopäätöksessä pitää todeta mielisairaus). Toinen edellytys on, että ihminen on hoidon tarpeessa siten, että hoitoon toimittamatta jättäminen olennaisesti pahentaisi hänen mielisairauttaan tai vakavasti vaarantaisi hänen terveyttään tai turvallisuuttaan taikka muiden henkilöiden terveyttä tai turvallisuutta. Kolmas edellytys on, että mitkään muut mielenterveyspalvelut eivät sovellu käytettäviksi tai ovat riittämättömiä.

Näiden kaikkien ehtojen täytyy olla yhtä aikaa voimassa. Mielenterveyspalveluissa on lain mukaan ensisijaista avohoito. Tahdonvastaisessa hoidossa pakkoa saa käyttää vain tarpeen vaatiessa ja asiat pitää dokumentoida tarkasti. Kun edellytyksiä ei ole enää tahdonvastaiseen hoitoon, se pitää muuttaa vapaaehtoisuuden pohjalle, jolloin potilas saa määritellä, ottaako hoitoa vai ei.

Lääkehoitoa voidaan alussa joutua käyttämään vastoin omaa tahtoa ja usein injektiomuodossa, jolloin perillemeno voidaan taata. Heti kun on mahdollista, pyritään suun kautta lääkitykseen. Lääkitys on usein aivan sama kuin muutoinkin psykoosin hoidossa. Eristämistä voidaan joskus joutua käyttämään hoidossa, mutta sekin on tarkkaan säädelty ja siitä pitää luopua heti kun mahdollista. Eristyksen pituus riippuu tarpeesta ja valtion mielisairaaloissa, joissa hoidetaan kaikkein vaikeimmat potilaat ja vakaviin rikoksiin syyllistyneet vaikeista mielenterveyshäiriöistä kärsivät, voi eristyksissä vietetty aika olla varsin pitkä. Olisi ikävä jos potilas tappaisi potilastovereitakin tai henkilökuntaa, siksi pitää olla riittävät varmuustoimet ja onneksi lääkitys alkaa melko pian vaikuttaa vaikeissakin tapauksissa. Pakkotoimet eivät ole ensisijaisia ja suurin osa hoidetaan ilman niitä ja avohoidossa.

2. Lapinlahden sairaalassa ei nykyisin hoideta, vaan Hesperian Psykiatria keskuksessa. Kuntapuolella hoito tapahtuu Auroran sairaalassa. Molemmissa saa korkeatasoista hoitoa.  Sairaalahoidon jälkeen on paljon avohoitopisteitä.

3. Viittaan ensimmäiseen vastaukseen ja ajantaju voi myös pettää.

4. Jos potilas karkaa, ei aina asiasta ilmoiteta mihinkään. Jos kyse on vaarallisesta murhaan syyllistyneestä potilaasta, joka karkaa kesken hoidon, tehdään hänestä aina välittömästi ilmoitus poliisille ja tarpeen mukaan annetaan tuntomerkkejä tai kuva julkaistavaksi. Sellaiset ihmiset, jotka eivät ole vaaraksi muille tai itselleen, eivät tarvitse niin järeitä toimenpiteitä. Diagnoosia harvemmin annetaan, tuntomerkit ovat tarpeellisempia tietoja, terveystietoja ei saa julkaista, ne kuuluvat potilassalaisuuden piiriin.

Ystävällisesti,
Jorma Aarnio
psykiatrian erikoislääkäri

takaisin »