Miten havaita psykoosin ensioireet?

Hei! Olen 19-vuotias nuori nainen, ja takana on jo melko synkkä menneisyys vaikean masennuksen kanssa. Olen syönyt lääkkeitä masennukseen ja paniikkikohtauksiin nelisen vuotta, viillellyt itseäni useamman vuoden ajan ja yrittänyt kerran itsemurhaa. Olen ollut kahdesti suljetulla osastolla ja puoli vuotta kuntoutuksessa. Tällä hetkellä tilanne on jo parempi, kykenen opiskelemaan ja suurimman osan aikaa nauttimaan elämästä, välillä tulee masennuskausia. Lääkitystäni ei ole voitu laskea (essitalopraami (oksalaattina) 15mg), koska heti alkaa ilmetä ahdistusta ja paniikkikohtauksia sekä sosiaalista kyvyttömyyttä. Lääkärini on suositellut psykoterapiaa, mutta tämän hetkinen elämäntilanne ei sovi pitkäkestoiseen terapiaan.

Sedälläni oli skitsofrenia ja hän tappoi itsensä 20-30-vuotiaana. Pelkäänkin, että tullessani tilastolliseen sairauden puhkeamisikään skitsofrenia voi puhjeta myös minulle. Reagoin voimakkaasti vastoinkäymisiin ja olen hyvin perfektionistinen ja usein myös stressaantunut. Psykologin arvioinnissa osastolla todettiin minulla olevan kohonnut alttius sairastua skitsofreniaan. Vaikeimman masennuksen aikaan myös kuulin ääniä, lasten ääniä, yksin ollessani. Onko pelkoni sairauden puhkeamisesta turha, ja miten voin havaita mahdolliset psykoosin ensioireet?

 

Hyvä kysyjä

Ensiksi on hyvä muistaa, jokainen ihminen on erilainen ja pelkojen mukaan taudit eivät tartu tai periydy. Kun puhutaan psykiatristen tautien perinnöllisyydestä, niin pelkällä geeniperimällä voidaan selittää vain muutaman prosentin verran perinnöllistä kuormaa. Toisaalta tiedetään, että perinnöllisyyden taakka on joissakin sairauksissa yli 50 %, mutta silloin on jo mukana ympäristötekijöitä geeniperimän lisäksi sekä oma haavoittuvuus ja ajankohtaiset stressitekijät. Kyse on kaikkiaan hyvin monimutkaisesta geenien ja ympäristön sekä sosiaalisen kanssakäymisen yhteisvaikutuksesta. Tämä antaa myös hyvin paljon toivoa, koska asioihin voidaan vaikuttaa todella paljon. Kukaan ei siis lopulta ole ohjelmoitu onnettomuuksiin tai jätetty kohtalon armoille. Siksi aina korostetaankin, että apua kannattaa hakea.

Masennuksesta selviää ja se vie aikansa, ahdistuksestakin selviää ja se vie jo pidemmän ajan kuin masennus, mutta siinä apu on kaksitahoinen, jos käyttää lääkitystä. Lääkitys lievitä oireita, jolloin on toimintakykyisempi ja siten on helpompi olla mukana tavallisen arkielämän kuvioissa. Kun osallistuu aktiivisesti elämään, niin oppimisen kautta aivot muokkaantuvat ja ne radat vahvistuvat ja siten oppii pois ahdistuksen noidankehästä. Iän ja kokemuksen myötä oireet helpottuvat ja se lisää toimintakykyä sekä onnellisuutta elämässä. Psykoterapiassa pyritään samaan asiaan keskustelun ja asioiden uudelleenarvioinnin kautta, ja tulos on samankaltainen toimintakykyä ja itseymmärrystä lisäävä. On monia teitä päästä päämäärään.

Pelko ei onneksi sairastuta. Jos omilla vanhemmilla on skitsofrenia, on hivenen suurempi riski sairastua siihen, kuin sellaisella joilla ei ole sairautta lähisukulaisissa. Skitsofrenian sijasta voi sairastua johonkin muuhun mielenterveyden häiriöön, mutta kyse on tilastollisesta riskistä, jokainen arpa ei siis voita tässä. Psykoosin oireet voivat alkaa monella tavalla ja yleisimmin tarvitaan vielä alttiutta sekä ajankohtaisia stressaavia, laukaisevia tekijöitä. Kun siis huolehtii yleiskunnosta, riittävästä unesta, ja muutenkin elämäntilanne on seesteinen, riski on varsin pieni.

Koko ajan lisääntyvä ahdistus voi olla merkki, varsinkin jos siihen alkaa liittyä aistiharhoja tai harha-ajatuksia tai vainoharhaista ajattelua. Ei siis kannata aivan kaikesta pelästyä vaan nauttia kaikesta hyvästä ja antaa itselleen siihen oikeus. Jos tämä ei vielä vie huolia pois, voi käydä lääkärin kanssa keskustelemassa ja vaikka sopia, miten menetellä jos tulee itseä häiritseviä asioita eteen. Monesti mahdollisuus soittaa vaikka hoitajalle voi tuoda lisää varmuutta.

Ystävällisesti,
Jorma Aarnio
psykiatrian erikoislääkäri

«Takaisin