Neuvoja omaishoitoon

Hei! Pikkusiskollani (21 v.) on todettu hiljattain skitsofrenian oireita. Hänet on otettu psykiatriseen sairaalaan hoitoon psykoosiin vaipumisen vuoksi n. 2 kk sitten. Tällä hetkellä hän on edelleen psykiatrisessa sairaalassa, ja tulee olemaan vielä muutamasta viikosta kuukausiin, ennen kuin oikea lääkitys on saatu kohdilleen.

Tarkoitus on, että hän muuttaa luokseni useammaksi kuukaudeksi laitoksesta kotiuduttuaan. Aiemmin hän on asunut runsaasti päihteitä käyttävän, ajoittain väkivaltaisen avomiehen kanssa kahdestaan eri kaupungissa kuin minä tai muut sisarensa. Tämän muutoksen takia olen jäämässä pois päivätöistä, jotta voin viettää sisareni kanssa aikaa, hoitaa ja tukea häntä omille jaloilleen pääsyssä. Kysymys kuuluukin, kuinka sen parhaiten teen? Kuinka tärkeitä päivärutiinit ovat? Millaisen linjan voin ottaa suhtautuessani hänen harhoihinsa? Niitä kuitenkin esiintyy vielä paljon, eikä siskoni puhu niistä harhoina. Onko hyviä vihjeitä skitsofreniaa sairastavan henkilön kanssa selviämisestä arjessa? Pelkäänpä, että lääkityksen kanssa voi myös välillä tulla vaikeuksia, sillä ei mielellään söisi lääkkeitä ja väittää selviävänsä ilmankin. Välillä hyväksyy lääkityksen.

Liikunnan ja fyysisen tekemisen merkitys on hänelle suuri, koska olemme kasvaneet hänen kanssaan maalla hyvän, mutta työntäyteisen lapsuuden. Välimme ovat läheiset, mutta sisareni ei myönnä tarvitsevansa apua, vaikka tuntuu kuitenkin olevan siitä hyvillään.

Kiitos paljon vastauksestasi.

On suuri uhraus jäädä pois työstä hoitamaan omaista. Se on myös jalo teko, mutta voi olla raskasta eikä aina niin palkitsevaa.  Sosiaalitoimesta kannattaa kysyä myös omaistukea. Päivärutiinit ovat meille kaikille tärkeitä, ja erityisesti skitsofreniaa sairastavalle. Siinä kannattaa lähteä liikkeelle pienistä askelista ja siten, että se tuntuu mielekkäältä. Rutiinit jaksottavat päivää hyvin ja tuovat järjestystä. Ulkoisella järjestyksellä on vaikutusta myös sisäisen järjestyksen kokemiseen.

Erilaiset aistiharhat ja vainoharhainen ajattelu kuuluvat skitsofrenian oirekuvaan. Ne voivat olla ahdistavia kokemuksia, jos harhat ovat syyttäviä ja käskevät tekemään jotain sellaista, mikä tuntuu vastenmieliseltä. Aistiharhoissa aktivoituvat ne aivoalueet, joilla normaalisti aistitaan esim. puhetta tai näköaistimuksia. Siten harhat tuntuvat todelta, koska ne koetaan kuten mikä tahansa normaali aistimus. Skitsofreniassa on siten ”johdot” menneet sekaisin aivoissa. Harhoja ei välttämättä ole tarpeen lähteä kieltämään, vaan kannattaa selvittää, mitä asianomainen pelkää ja mitä hän itse niistä ajattelee. On tärkeää myös sanallisesti antaa lupa puhua kaikesta, koska äänet voivat kieltää keskustelemasta kenenkään kanssa.  Sitten voi kysyä, herättääkö se ihmetystä, että kukaan muu ei koe vastaavalla tavalla. Pelko ja huoli ovat todellista, vaikka harhat eivät olekaan totta.

On tarpeen saada jollain tavoin positiivinen kuva hoidosta tai sen antamasta hyödystä, esim. mielialaan tai pelkoihin tms. Lääkehoito on edelleen yksi tärkein hoidon kulmakivi ja sen kanssa pitäisi oppia elämään. Motivaatio vaihtelee kaikissa pitkäaikaissairauksissa ja tietysti erityisen paljon, jos ei koe siitä mitään hyötyä. Sairaalahoidotkaan eivät tietysti ole aina niin mukavia kokemuksia, mutta niitä voisi välttää aika tavalla, jos käyttää lääkkeitä säännöllisesti ja ottaa yhteyttä hoitopaikkaan heti, kun vointi vaikeutuu.

Kaikki muukin hoito, millä pyritään lisäämään ymmärrystä sairaudesta ja oireista sekä niiden hoidosta on hyväksi, samoin vertaistuki, jolloin oppii hahmottamaan, että on muita ihmisiä, joilla on samantapaisia ongelmia, ja voi oppia heidän kokemuksistaan. Liikunta ja kaikki muu mielekäs tekeminen auttaa kovasti asiaa ja niitä keinoja kannattaa käyttää jos mahdollista. Potilas- ja omaisjärjestöistä kannattaa myös hakea apua, koska omaiset tarvitsevat tukea ja apua myös paljon.

Päihteet ja väkivaltainen parisuhde ei kuullosta hyvältä, koska ne johtavat aina tilanteen vaikeutumiseen. Sairaudessakaan ei kenenkään pitäisi alistua väkivaltaan. Päihteet sekä huumeet pahentavat aina psykoosisairautta ja viivästyttävät huomattavasti toipumista sekä aiheuttavat vielä masennustakin.

Jorma Aarnio
psykiatrian erikoislääkäri

«Takaisin