Ovatko lapsemme iltapelot merkki skitsofreniasta?

10-vuotiaalla pojallani on ollut nukahtamisvaikeuksia useamman vuoden ajan, ja ne ovat pahentuneet viimeisen vuoden aikana. Poika pelkää paitsi periaatteessa mahdollisia asioita - tulipaloa, murhaajia - myös yliluonnollisia ilmiöitä, kuten muumioita. Poika nukkuu tästä syystä kanssamme samassa huoneessa, mutta seuraa toisten lasten nukahdettua meitä usein olohuoneen sohvalle, nukahtaa siihen ja siirtyy myöhemmin perässämme sänkyynsä. Sieltä hän vielä varmuuden vuoksi kuiskailee, olemmeko vielä hereillä. Jos nukahtaisimme, tuntusi hänestä kuin valvoisi ruumiiden kanssa.

Olen antanut pojan toimia näin ja olettanut, että pelot iän myötä laimenevat, kun häntä ei pakoteta mihinkään ja turvallisuudentunne lisääntyy. Olen myös arvellut, että olemme aiemmin olleet kasvattajina turhan vaativia ja kovia, kun voimavaramme eivät ole aina riittäneet rauhoitteluun ja ymmärtämiseen, kun poika on pitkin iltaa ja alkuyötäkin kulkenut sulkemassa ovia, sytyttämässä valoja ja pitämässä ulinaa. Olemme joskus määränneet pojan miettimään toiseen huoneeseen siinä pelossa, että muut lapset heräävät.

Pojalla on ollut myös erilaisia pakkoliikkeitä pienen ikänsä aikana: silmien räpyttelyä, kaulan nykimistä ja rykimistä. Nämä ovat kuitenkin olleet melko lieviä ja menneet ohi, kun olemme niihin kiinnittäneet huomiota ja luvanneet pikku palkinnon, jos pääsee niistä eroon.

Jossain määrin neuroottisuuteen taipuvainen poika siis on, mutta muuten nähdäksemme normaali miehenalku. Hänellä on kavereita koulussa, jalkapallojoukkueessa ja musiikkiharrastuksessa. Hän on myös ulospäin suuntautunut ja aktiivinen. Koulumenestys on hyvä (vaikkei hän osaakaan pitää aina suutaan kiinni tunneilla).

Tänä aamuna luin Hesarista jutun tytöstä, jolla ensimmäiset skitsofrenian oireet ilmenivät kaksitoistavuotiaana juuri tällaisina iltapelkoina. Myös poikani pelkää, että joku hiipii huoneeseen ja tappaa hänet. Luin myös, että tauti saattaa saada alkunsa esim. hapenpuutteesta synnytyksessä, mitä oli poikani synnytyksessä. Pelästyin.

Jos skitsofrenia saattaa oireilla jo näin varhaisessa iässä, olisiko meidän syytä kääntyä ammattiauttajien puoleen ja yrittää kartoittaa tilannetta? Poikani olisi itse siihen halukas - ei toki ole kiva pelätä. Mihin meidän olisi hyvä ottaa yhteyttä?


Toivomme tietenkin että kyse olisi jostain muusta ja ohimenevästä, mutta ehkä asialle kuitenkin pitäisi jotain tehdä. Miehenikin alkaa olla väsynyt jokailtaiseen vahtaamiseen.


Hyvä kysyjä,

Lapsilla ja nuorilla voi olla hyvin monenlaisia oireita, joita voidaan pitää normaalin kehityksen ja kypsymisen rajoissa olevina, mutta vanhemmilla ihmisillä ne olisivat jo poikkeavia, tai sairauden oireita. Siten ei ole mahdollista pelkkien yksittäisten oireiden perusteella arvioida tässä, mistä on kysymys.  Tarvitaan laajempia selvittelyitä.

Nykimisoireet esim. silmien räpyttely voi olla ns. TIC- oire, joka sinällään on vaaraton ja yleinen. Arvioidaan, että jopa 10 %:lla lapsista esiintyy sitä 7 - 15-vuoden iässä, ja pojilla yleisemmin. Pelotkin ovat lapsilla ja nuorilla yleisiä, mutta jos ne saavat kohtuuttomia mittasuhteita, on hyvä selvitellä mistä on kysymys.

Alkava skitsofrenia on toki mahdollinen, mutta ennen kuin on johtopäätösten aika, pitäisi paljon tarkemmin selvittää oireita ja aiempaa kehitystä sekä muuta toimintakykyä. Muut asiat poikanne toimintakyvyssä, mitä toitte esille, eivät tue sellaista näkemystä, että pojallanne olisi vakava psykoositasoinen häiriö. Pelkojen ja oireiden takia on kuitenkin hyvä kääntyä paikkakunnan nuorisopsykiatrian poliklinikan puoleen, ja selvitellä asioita tarkemmin. Vanhempien tukea siinä tarvitaan myös, ja apua hoidossa, jotta saadaan kattavat tiedot arviointia varten.


Ystävällisesti
Jorma Aarnio
psykiatrian erikoislääkäri

«Takaisin