Poikani heikentynyt toimintakyky huolestuttaa

Hei! Minulla on kaksi ajankohtaista kysymystä. Poikani, 23 v., sairastaa paranoidista skitsofreniaa. Hän sairastui 16-vuotiaana. Hän asuu tukiasunnossa ja käy säännöllisesti kotona. Meillä on ollut aina hyvät välit keskenämme. Sairaus on aiheuttanut epäluuloisuutta (siis hän on epäluuloinen), mutta käytännössä kaikki on hyvin, eli olemme koko sairauden ajan edelleen tavanneet säännöllisesti, ja hän tulee kotiin säännöllisesti. Näyttää myös siltä, että hän tulee mielellään. Lääkkeitä hän käyttää ohjeiden mukaan.

Viime aikoina kotiintulon ensimmäisenä iltana poikani on ahdistunut. Hänelle tulee paha olo, eikä hän pysty silloin lukemaan eikä katsomaan televisiota. En tiedä mistä se voisi johtua. Olen suositellut hänelle terapiaa, mutta hän kieltäytyy siitä.

Toinen ajankohtainen asia on se, että hän ei jaksa katsoa elokuvia nykyisin loppuun. Hän sanoo, että ei onnistu. Näyttää siltä, ettei hän ymmärrä tekstityksiä tai mitä ne tarkoittavat. Hän katsoo elokuvat aina tallenteina, jotta niitä voi ottaa taaksepäin ja uudestaan katsoa. Kun tulee vaikeaa, hän laittaa taaksepäin ja uudestaan taaksepäin, yrittää monta kertaa. Ei onnistu, hän sanoo. Ja joutuu jättämään elokuvan kesken. Se on surullista, sillä elokuvien katselua hän on harrastanut sairauden aikana jonkin verran. Muut harrastukset ovat jääneet.

Hyvä kysyjä,

Molemmat kysymykset kuvaavat samaa asiaa eli ahdistuneisuutta ja siitä johtuvaa pelkoa, mikä heijastuu tarkkaavaisuuden ja keskittymiskyvyn sekä toimintakyvyn laskuna. Poikanne on siinä iässä, jossa taudin oireet ovat juuri voimakkaimmassa vaiheessa. Tästä seuraa se, että tarvitaan usein hyvin voimakas lääkitys oireiden hallintaan. Taudin kulku on vaihteleva ja se on aivan tavanomaista. Kun ihminen ikääntyy oireet usein lievittyvät, mutta myös elämänkokemus auttaa paremmin selviämään arkipäivän ongelmista.  Harhat ja harha-aistimukset saavat tutunkin ympäristön näyttämään uhkaavalta ja vihamieliseltä, jopa siinä määrin, että asianomainen saattaa kokea olevansa suuressa hengenvaarassa, tai myös hänelle tärkeät ihmiset. Hän voi kokea, että uhkista ei saa puhua, muuten tilanne vaikeutuu. Kun jää yksin tuollaisen kuorman alle, ei pysty todellakaan keskittymään mihinkään toimintaan.

Kun taudin kulku on vaihteleva, voi olla, että ajoittain se täytyy huomioida tilapäisenä lääkityksen lisäämisenä, mutta keskustelu on sen lisäksi tarpeen. Tässä tarvitaan monen ihmisen samansuuntaista toimintaa ja tukea, jotta asianomainen voi, ja uskaltaa ajatella toisella tavalla. Tilanteen tekee hankalaksi se, että taudin vaikutuksesta harhat ja harha-aistimukset sekä -ajatukset tuntuvat täysin todentuntuiselta ja asianomainen ei pysty hahmottamaan eroa siten kuin terve ihminen. Jokainen voi ymmärtää, että silloin pelot saavat ihmisen suunniltaan ja jos pelkää olevansa todellisessa hengenvaarassa, ei asiaa voi kuitata noin vain.

On tärkeää, että ei itse ahdistu, vaan tarjoaa sitä tukea ja turvaa, mitä osaa.  Aikanaan tilanne rauhoittuu, ja siksi pitää olla pitkäjänteinen ja kestävä. Oikein hyvää apua vanhemmat ja omaiset saavat potilasjärjestöiltä, ja hoitopaikassa on niistä enemmän tietoa. Skitsofreniaa sairastava hyötyy myös vertaistuesta ja tarvitaan lisäksi tietoa taudista ja sen kulusta. Jos on mahdollista osallistua erilaisiin toimintoihin, on se kovin suotavaa, koska sellainen voi vahvistaa käsitystä omasta selviämiskyvystä ja antaa muuta merkittävää tekemistä sekä miettimistä päivään. Sekin on hyvä jos pystyy katsomaan vaikka osan elokuvasta ja voisi jo etukäteen sopia, että katsotaan vain 5 minuuttia ja keskustellaan siitä, mitä ajatuksia se herättää tai pelkoja. On hyvä myös sanallisesti ilmaista, että kotona on lupa puhua aivan kaikista asioista, olivatpa ne vaikka kuinka pelottavia tai ahdistavia. Koti on paikka, joka on kuin kaupunkia suojaava muuri ja se lupa on aina voimassa, että saa puhua tai olla puhumattakin jos haluaa, mutta kotona on aina turvallista. Omat ajatukset saattavat antaa aivan toisenlaista informaatiota, siksi on tärkeää antaa oikeaa informaatiota.

Ystävällisesti,
Jorma Aarnio
psykiatrian erikoislääkäri

«Takaisin